Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Mainostusruutu

”Aiheesta lisää nettisivuillamme”. Kuulostaako tutulta?

Olet varmaan kuullut tuon repliikin, kun olet katsonut MTV Sport uutisia, jotka siis tunnettiin aikaisemmin Tulosruudun nimellä. Kaikki kunnia ”Pöllölaakson” kovaa ahkeroivalle porukalle tiedonvälityksessä, mutta jokin niissä uutisissa mättää. Nimittäin katsonko uutisia vai ylipitkää mainosta?

MTV tekee uutisia yhtä riippumattomasti, kuten YLE, niin myös urheilun kohdalla mainiten päivän polttavimmista ja suomalaisia kiinnostavimmista urheilutapahtumista. Kuitenkin voin jo lukea Mika Saukkosen huulilta lauseen, ”Ostakaa kanavapakettimme, niin näet urheilua ja kaikkea muuta”.
Toisin sanoen MTV3:n urheilu-uutiset koostuvat kahdesta asiasta, uutisten ajankohtaisuudesta ja markkinoinnista.

Vuodesta 2007 alkaen, jolloin MTV3 lanseerasi kanavapakettinsa, on kanavan urheilu-uutisissa pääosaan nostettu lajit, joita kanava itse näyttää välittämättä kiinnostaako kyseiset uutiset katsojia vai ei. Hyvin harvaa kiinnostaa jääkiekon Mestarien liigan pelit, mutta niistä kyseinen kanava uutisoi houkutellakseen ihmisiä tilaamaan maksukanavansa, joilla kaikki pelit näytetään. Toki MTV3:sella näytetään silloin tällöin suoria urheilulähetyksiä, mutta niiden pääasiallinen tarkoitus on katsojan mielestä mainostaa konsernin maksukanavia, tasaisin väliajoin kesken Valioliiga-ottelun Mikko Innanen kertoo, mitä muuta MTV:n kanavilla tapahtuu mikä pikkasen suututtaa pelin seuraajia.

Mtv3:sen kilpailija on jo epäsuorasti myöntänyt näyttävänsä muutaman liigamatsin ilmaiskanavilla markkinoidakseen omia maksukanaviaan, johan jo ohjelmatiedoissa lukee Nelonen Pro esittää: Kärpät-HIFK. Samaa toivoisi myös kolmosen porukoiden tekevän.

Tarkoitus ei ole missään nimessä haukkua MTV3:men toimintaa tai kehua Urheiluruutua ja eläinrakasta Niki Juuselaa, vaan kertoa rehellisesti miltä katsojasta tuntuu katsoa uutisia, joissa tapahtumien kertominen jää liiallisen mainostamisen jalkoihin. Samaahan tekevät Yhdysvalloissa ABC ja NBC omien urheilulähetystensä yhteydessä, mutta ei välttämättä niin läpinäkyvästi kuin MTV3 meillä Suomessa. Mikäli satuin pahoittamaan joidenkin mielet, niin pyydän nöyrästi anteeksi.

Kohti nousevan auringon maata

Nico Rosbergin Mercedes-autosta meni sähköt ennen lämmittelykierrosta ja Lewis Hamilton sai ”taistella” kynsin ja hampain voittonsa puolesta. Todellisuudessa mitään voittotaistelua ei nähty, vaan Hamilton ajoi muilta karkuun heti kilpailun alussa ja ainoastaan kolmannella varikkopysähdyksellä Sebastian Vettel siirtyi hetkeksi johtoon. Turva-auto tuli kilpailun puolivälissä pidättelemään letkaa, kuin tulivuori purkaustaan sillä Sergio Perez rikkoi etusiipensä. Muuten Singaporessa nähtiin unettavan tylsä kilpailu.

Hamiltonin ja Vettelin takana kolmanneksi ajoi Daniel Ricciardo, Kevin Magnussen tunsi olevansa, kuin saunassa sillä kilpailu on fyysisesti erittäin rankka korkean lämpötilan ja mutkaisen katuradan vuoksi. Suomalaisten kisa meni jonossa ajeluksi ja lopulta Valtteri Bottaksen renkaat murenivat, jolloin niistä hävisi pito, minkä seurauksena Williams-kuljettaja jäi ilman pisteitä. Kimi Räikkönen ajoi kahdeksanneksi, eikä ollut tyytyväinen sijoitukseensa.

MM-sarjassa Hamilton otti kärkipaikan Rosbergilta kolmen pisteen erolla ennen seuraavaa osakilpailua, joka ajetaan yhdellä suosikkiradoistani, Japanin Suzukassa.

Suzukan rata on haastanut auton ja kuljettajan suorituskyvyn vuodesta 1987 alkaen, jolloin Formula ykköset ajoivat ensimmäisen Japanin Grand Prix:nsä, Radan suunnitteli hollantilainen John Hugenholtz Hondan testiradaksi vuonna 1962 ja se sisältää nopeita s-mutkia, sillanylityksen, huippunopean 130R-kaarteen, joka johtaa radan parhaimpaan ohituspaikkaan, viimeiseen šikaaniin. Japanin Grand Prix on tarjonnut aikaisempina vuosinaan huikeita mestaruuskamppailuja Sennan, Prostin, Häkkisen ja Schumacherin välillä oltuaan kalenterissa kauden viimeisten kilpailujen joukossa. Nykyvään kilpailulla ei ole suurta painoarvoa mestaruustaistossa, sillä vielä neljä kilpailua ajetaan tämän jälkeen ennen kauden päätöstä.

Kuliseissa huhutaan supersiirrosta, sillä Fernando Alonso on tyytymätön Ferrarin tämän kauden esityksiin. Honda palaa ensi vuonna McLarenin moottoritoimittajana sarjaan voittaakseen kilpailuja ja tähän tarkoitukseen Alonson paluu McLarenille voisi sopia. Ainakaan Lewis Hamiltonin kaltainen keltanokka ei olisi häntä kiusaamassa, kuten oli vuonna 2007.

Mercedes-tallilla on paljon mietittävää. Antaako talli Hamiltonin ja Rosberg taistella vapaasti maailmanmestaruudesta vai saneleeko markkinointiosasto suosikkikuljettajan, jota aletaan tukemaan? Tällaisia asioita pohditaan formulafanien keskuudessa.

Paluu arkeen Italiassa

Kuin olisi palattu ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, sellaiset ajatukset pyörivät päässäni eilisen Italian Grand Prix:n jälkeen.
Mercedes-kuljettajat ajoivat keskenään omaa kisaansa ja lopulta Nico Rosberg pyysi anteeksi Belgian kisan tapahtumia ajamalla kaksi kertaa ensimmäisen shikaanin leveäksi ja Lewis Hamilton kiitti ja ajeli ylhäisessä yksinäisyydessä ruutulipulle. Kolmanneksi ajoi Felipe Massa, perässään upean nousun huonon lähdön jälkeen tehnyt Valtteri Bottas. Sergio Perez ja Jenson Button tarjosivat kiivasta kaksintaistelua seitsemännestä sijasta.

Ferrarin kotikisa oli niin suuri pettymys, että Fiat-pomo tirautteli Spagetin makuisia kyyneleitä silmistään. Fernando Alonso keskeytti tekniseen vikaan ja Kimi Räikkönen körötteli yhdeksänneksi. Katseet on jo Maranellossa käännetty ensi kauteen.

Viikonlopun puhutuimmat huhut olivat Alonson mahdollinen tallivaihdos, Kanadalaismiljonääri havittelee Sauberia ja vuosikausia kypsytelty idea kolmen auton talleista, joista hiiskui Williamsin entinen toimitusjohtaja Adam Parr Twitterissä. Hänen mukaansa talven aikana muutama talli menee konkurssiin ja autojen lukumäärä pidetään nykyisellään sallimalla kolmen auton tallit. Huhut ovat vain huhuja, kunnes ne vahvistetaan, mutta lehdistö tykkää näistä kirjoitella.

Pelkäänpä pahoin, että Singaporen iltavaloissa Hopeanuoli dominoi yhtä suvereenisti, kuin Ferrari Schumacherin aikana mikä ei tosin yllätä, sillä heillä oli jo tämän vuoden auto valmiina ennen kilpailijoita.

Kokemusta rikkaampi susijengi

Suomen maajoukkue eli susijengi pelasi arvokkaat MM-kisat Bilbaossa, mutta se ei tuonut jatkopaikkaa lohkostaan. Siksi he ansaitsevat kiitokset.

Itse en asettanut heille kovin suuria odotuksia, kunhan vaan alkulohkosta jatkoon pääseminen olisi kelvannut, sillä Yhdysvallat pelasivat puolivaloilla ja ovat nyt matkalla kohti ensi sunnuntain loppuottelua kirjoitushetkellä.
Pientä epäonnistumista on syytä selittää ja omat perusteluni ovat seuraavanlaiset.

Arkuus hyökkäyspäässä.
Suomen joukkue oli keskipituudeltaan turnauksen lyhimpiä, mikä näkyi levypallojen saamisessa kentän molemmin puolin. Lisäksi he eivät uskaltaneet ajaa korille haastamaan vastustajien isoja senttereitä, vaan tyytyivät kaukoheittoihin vaihtelevalla onnistumisprosentilla.

Rotaation puute.
Ykkösviisikkoa kuormitettiin aivan liikaa, mikä näkyi väsymyksenä ottelujen ratkaisuhetkillä. Hyvässä koripallojoukkueessa myös vaihtopelaajat voivat nousta pelien ratkaisijoiksi, eikä Suomen vaihtopenkillä ollut Sasu Salinia ja Mikko Koivistoa lukuun ottamatta tarpeeksi laatua.

Paineensietokyky.
Tiukoissa tilanteissa yksinkertaisilta vaikuttavien suoritusten teko takkuili, vielä kuukaudenkin päästä voidaan jossitella Petteri Koposen vapaaheittoja Turkki-ottelun lopussa. Mikäli ne olisivat menneet sisään, niin oltaisiin jatkopeleissä.
Toisaalta se oli uusi kokemus pelata yhdessä maailman parhaita koripallomaita vastaan ja NBA:ssakin tähtipelaajat mokaavat.

Kokonaisuutena turnaus oli hienoa mainosta suomalaiselle koripallolle, jossa näkyy se kymmenen vuoden työ, mitä on tehty Koripalloliitossa ja valmennuksessa. Suomi on noussut pohjamudista haastajaksi eurooppalaisessa koripallossa, Muun maailman haastamiseen on vielä työtä tehtävänä. Fanit loivat upeaa tunnelmaa, mikä kuului kotisohville asti ja juniorit saivat katsella idoliensa pelaamista.

Itse olen luottavainen tulevaisuuden suhteen eli viiden vuoden päästä pelattavissa seuraavissa MM-kisoissa Susijengi ulvoo taas.
Aleksi Valavuori ja kumppanit voivat olla ylpeitä.