Aihearkisto: Urheilu

Vuoden 2016 parhaat – kirjoittajan näkemys

Tiistaina palkittiin suomalaisen urheilun parhaita ja ansioituneimpia Suomen Urheilugaalassa. Kaikista arvostetuin palkinto meni paralympiamenestyjälle.

Leo-Pekka Tähti rullasi Riossa neljännen paralympiakultansa pyöräuolikelauksessa ja hänet palkittiin vuoden 2016 parhaimpanan suomalaisurheilijana. Itsekin olen täysin samaa mieltä, sillä suomalaisten heikon menestyksen vuoksi hänelle ei löytynyt useaa haastajaa. Toiseksi tämä tunnustus voisi avata ihmisten silmät ja käsittää vammaisurheilu samanarvoisena, kuin ”normaali” huippu-urheilu. Vammais-sanan voisi huuhtoa Suomenlahteen, niin vahva sivumaku siinä on. Tähti on tehnyt kovaa työtä menestyksensä eteen ja se tukee valintaa vuoden urheilijaksi.

Jääkiekko juhli gaalassa, sillä palkittuja olivat Jukka Jalonen vuoden valmentajana, Patrik Laine nuorena urheilijanan ja läpimurrosta, Alle 20-vuotiaiden maajoukkue sekä Kasperi Kapasen maali vuoden syksähdyttävimpänä. Viimeksi mainitun saaja oli pitkään julkinen salaisuus.

Siiten epävirallisiin palkintoihin.

Vuoden irtisanomispalkinnon saa Hans Backe. Ruotsalainen irtisanottiin heikkojen EM-karsintaesitysten jälkeen jalkapallomaajoukkueen peräsimestä, kuten aikaisemmin totesin, Markku Kanerva olisi saanut aloittaa aikaisemmin. Vuoden käry-palkinnon saa Roman Eremenko. Kahden vuoden pelikielto kokaiinista oli käsittämätöntä, jopa absurdia. Emme koskaan tiedä taustoja.

Vuoden yllättäjänä pidän Iny 500-ajon voittajaa Alexander Rossia, nuori Kalifornialainen ajoi fiksusti olosuhteisiin nähden ja säästeli bensaa viimeisille metreille asti – ja voittajan ympyrässä kulaus maitoa.

Henri Kontinen saa kirjoittajan läpimurtotittelin. Hyvä päätös keskittyä nelinpeliin kannatti ja loistavat kemiat John Peersin kanssa nostivat suomalaisen nelinpelimaailman huipulle. Toivottavasti tenniksen arvostus Suomessa nousee. Menisinköhän Taliin kokeilemaan?

Vuoden autokilpailuna pidän Le Mansin 24 tunnin ajoa. Läpi yön meininkiä sekä komeita autoja – siinä on jotain. Toyotan unelma voitosta katosi sähkäjen häviämiseen vain muutama minuutti ennen maalia. He tulevat tänä vuonna nälkäsenä takaisin Ranskaan.

Rio-tiivistelmä

Maailman urheiluväki kokoontui kahden viikon ajaksi viettämään upeaa juhlaa Rion kesäolympialaisten merkeissä. Urheilullisesti kisat olivat, niin kuin aina – loistavat.

Uimari Michael Phelps, pikajuoksija Usain Bolt ja telinevoimistelija Kohei Uchimura nousivat legendan asemaan, yleisölle vieraat lajit, kuten koskimelonta, maahockey, Bmx-pyöräliy sekä kenttäratsastus saivat kaipaamaaansa huomiota ja mykistävin suoritus oli Etelä-Afrikan Wayde Van Niekerkin juoksema hurja maailmanennätys 400 metrillä. Brasilia sai olympiakultaa jalkapallossa ja Maracana tärisi, Yhdysvallat voitti ylivoimaisesti sekä mesten, että naisten koripalloturnaukset. Itse peli oli upeaa katsottavaa. Huonona puolena voisi todeta yleisön epäkunnioittava käytös golf- ja tenniskatsomossa.

Suomi sai tuliaisiksi vain Mira Potkosen pronssin nyrkkeilystä, upea suoritus oli naisnyrkkeilyn supertähden Irlannin Katie Taylorin voittaminen. Kisojen valopilkut olivat muutama suomen ennätys sekä Benedek Olahin osallistuminen pöytätennikseen. Härmäläiset odottivat kahden viikon ajan miesten keihäänheittoa, josta ei tullutkaan sitä kaivattua mitalia. Pientä mitalimäärää ei kannata ihmetellä, sillä historiaa tutkimalla selviää kokonaismäärän putoaminen vuoden 1956 kisoista lähtien. Ainoa poikkeus on Los Angelesin kisat 1984, mutta siihen vaikutti itämaiden boikotit.

Menestys ei tule muutamassa vuodessa, vaan se vaatii sekä urheilijalta, että taustajoukoilta uhrauksia, lajien kehitys menee eteenpäin ja nykyään olympialaisiin on tiukat karsintajärjestelmät. Tälläkin hetkellä lupaavat urheilijat tekevät töitä kohti Tokion olympialaisia. Talvilajien huiput valmistautuvat kohti Pyeonchangin talviolympialaisia, joihin on nyt puolitoista vuotta aikaa.

Vuoden 2020 kesäolympiaisissa kilpaillaan ensimmäistä kertaa rullalautailussa ja seinäkiipeilyssä. Tällä tavalla halutaan houkutella nuorisoa urheilun pariin, mutta järkeenkäypä selitys on muutos. Olympialiike on historiansa aikana sopeutunut ympäröivän maailman muutoksiin, selkein on kolmekymmentä vuotta vallinnut kaupalllisuus. Näin todettiin Urheilulehden olympialiitteessä ja tästä olen samaa mieltä.

Doping – kilpaurheilun turmio?

Puolentoista viikon päästä alkaa kesäolympialaiset brasilian Rio de Janeirossa. Suurta urheilutapahtumaa varjostaa jälleen lukuisat dopingkäryt.

Eilen kansainvälinen olympiakomitea päätti antaa lajilitoille päätäntävallan venäläisten päästämisestä olympialaisiin, Illalla tuli luettua Egyptin keihäänheittäjätähden Ihab Abdelrahmanin dopingkärystä. Hän alkoi heti syyttämään maansa olympiakomiteaa salaliitosta.

Urheiluhistoria tuntee monia dopingtapauksia eli urheilusuorituksessa kiellettyjen aineiden käyttöä hyödyn saamiseksi. Suomen tunnetuimmat tapaukset ovat Martti Vainio vuoden 1984 olympialaisissa sekä Lahden dopingskandaali 2001. Tämä pistää pohtimaan mikä saa urheilijat huijaamaan?

Yhtä totuutta ei ole mutta teorioita sitäkin enemmän. Sortuuko urheilijat huijaamaan suorituspaineiden vuoksi, eivätkö he saavuta puhtain arvoin huipputuloksia vai ajaako tähän maine ja rahan suuri arvo? Itse olen puhtaan urheilun kannalla ja vaatisin nollatoleranssia tapauksiin eli ikuinen kilpailukielto heti ensimmäisestä dopingkärystä. Lajiliitot noudattavat KOK:n tarkkoja ohjeita kielletyistä aineista, mutta miksi sitten niitä käryjä sitten tulee? Voisiko taustalla olla maailmanlaajuiset pimeät markkinat, jossa salakuljetetaan urheilijoille pistoksia.

Entä urheilulääkärit, miten he voivat sortua virka-asemansa väärinkäyttöön antamalla urheilijoille kielletyyjä aineita?. Voitaisiinko koulutusvaiheessa ottaa nämä asiat huomioon ja valita vain rehtiä lääkäreitä urheilun pariin.

Ikävä kyllä vanhoja ennätyksiä, kuten naisten 100 metrin maailmanennätystulosta ei voi tilastoista pyyhkiä, koska 80-luvulla testausmenetelmät poikkesivat paljon nykytekniikasta. Puhdas urheilu kunniaan.

Urheilu ylikaupallista?

Urheilu ja kaupallisuus kulkevat käsi kädessä.
Urheilu ja kaupallisuus kulkevat käsi kädessä.
(Kuva: Flickr/Mike Mozart)

Urheilu kaupallistui nopeasti Yhdysvalloissa ammattilaistumisen myötä ja ei ole ihme, että aikojen saatossa urheiluseurat ovat enemmänkin omistajien liiketoimintaa intohimon sijaan. Totta kai omistajat pitävät urheilusta, jota heidän omistamansa seura tekee, mutta suuret rahat ovat omistamisen suurin syy.

Toisen maailmansodan jälkeen urheilun ammatillisuus ja kaupallisuus levisivät Eurooppaan Iso-Britannian kautta ja tänä päivänä suurten palloilulajien ammattilaissarjoissa pelaajat ansaitsevat elantonsa ja peliasut muistuttavat mainosmäärien myötä tilkkutäkeiltä.
Yksilölajeista kaupallistuneimmat ovat tennis, golf sekä moottoriurheilu, jossa kilpailijat ja viimeksi mainitussa myös autot ovat hyvää mainostavaraa. Kilpailupaikoilla kyltit ovat täynnä yritysten tunnuksia ja pelaajat pelaavat paidoissa, joita koristavat tunnetun vaatevalmistajan logo.

Urheilun kaupallistuminen on välillä aiheuttanut suuria puheita mediassa ja internetin keskustelupalstoilla, monet eivät pidä Suomen Yleisradion lähettämistä urheilukilpailuista niissä näkyvien mainoslogojen vuoksi. Siis mitä? Urheilu on ollut kaupallista Suomessakin 70-luvulta saakka ja olympialaisissa on hyvin lievää tuotesijoittelua. Yleisradiolla ollaan tietoisia tästä, sehän mainitaan yhtiön eettisissä ohjeissakin.
Jotta urheiluseurat pysyisivät pystyssä ja tapahtumia voidaan järjestää, niin yritysten tarjoama taloudellinen tuki on tärkeää.

Yritysten markkinoinnin kannalta sponsorointi on hyödyllistä. He maksavat tietyn summan, jonka vastineena he saavat mainospaikan kentän laidalta tai urheilijan paidasta. Mitä arvokkaampi paikka, sen enemmän saa pulittaa.
Myös urheilijat toimivat hyvinä mainoskasvoina, hehän ovat esikuvia tuleville sukupolville. Menestyviä yksilöitä halutaan hyödyntää muun muassa mainoksissa, olipa kyseessä ruokamainos tai varustemainos.

Markkinointi ja kaupallisuus ovat arkea yhteiskunnassa, ei siitä pääse eroon. Sen negatiivisilta vaikutuksilta voi suojautua kriittisellä suhtautumisella ja onnistuessaan markkinointi hyödyntää sopimusten molempia osapuolia.

Ymmärrän, että urheilun kaupallisuudesta on tehty toisinaan iso haloo, mutta kokemusten saamiseksi siitä ei kannata nalkuttaa. Mehän maksamme mukavan korvauksen lippuluukulla, jonka vastineeksi saamme kuluttaa kaksi tuntia suosikkilajia seuraamalla. Urheilun seuraaminen paikanpäältä on aina ihmeellistä.

Stadion hurraa – pyörille

crossi
Kuvituskuva(Kuva: Wikimedia Commons)

Motocrossista 70-luvulla kehitetty supercross on stadioneilla ajettava motocross-kilpailu. Radat ovat lyhyempiä, kilpailut 20 kierroksen mittaisia ja ne ovat Yhdysvalloissa todella suosittuja – keksittiinhän laji siellä vuonna 1972. Tuolloin lajia maassa hallinnoiva AMA (American Motorcyclist Association) järjesti kilpailun, johon osallistui tuon ajan parhaat motocross-kuljettajat. Kilpailun promoottori vertasi kilpailua amerikkalaisen jalkapallon NFL:n loppuotteluun Super Bowliin. Kaksi vuotta myöhemmin AMA käynnisti Supercrossin mestaruussarjan, jolla on mykyään myös maailmanmestaruusarvo. Sarjasta on tänä vuonna ajettu kaksi osakilpailua ja Ryan Dungey, viime voden mestari on pistejohdossa. Laji on levinnyt kotimaansa ulkopuolelle ja kilpailuja järjestetään ympäri Eurooppaa, myös Suomessa.

Kilpailut todellakin sopivat tv-yleisölle, sillä pienen kilpailualueen ansiosta isot yhtiöt saavat laajaa sponsorinäkyvyyttä ja amerikkalaiseen joka viides minuutti tulee mainoskatko. Myös paikanpäälle tulleet viihtyvät, sillä he näkevät koko radan kuppi-istuimiltaan.
Suurin osa huippukuljettajista on Yhdysvaltalaisia, mutta näin Euroopan puolelta on mukava nähdä vanhan mantereen poikien menestyvän. Kausi ajetaan keväisin tammikuusta toukokuun alkuun, jonka jälkeen alkaa motocross-kausi myös Yhdysvalloissa. Paikalliset kuljettajat tavallaan harjoittelevat stadioneilla ulkoratakautta varten. Sillä erotuksella, että mestaruuspokaalin lisäksi saa paljon rahaa.

Nämäkin kilpailut tarjoavat leipää ja sirkushuveja. Kansa maksaa pääsylipuista noin 40 dollaria ja supercross tarjoaa hyvää liiketoimintaa baseball-stadioneiden omistajille, sillä ne eivät jää talvellakaan tyhjiksi. Maksu-tv kanavat tuovat mahtavat mainostulot, sillä mainoksista yritykset haluavat maksaa – ja paljon. Rahamäärät kuitenkin jäävät Super Bowlin ennätyslukujen taakse.
Emolajinsa tapaan Supercros on loukkaantumisherkkä laji, pyörän pettäessä esimerkiksi hyppyrin alastulossa voi viedä kuljettajan kuukausien mittaiselle sairaslomalle. Joka kausi joku huippukuljettaja joutuu lomalle paikkojen sijoiltaanmenon vuoksi.

Voisiko suomalainen menestyä motocrossin lisäksi supercrossissa? ehkä. Harri Kullas ajoi lupaavasti motocrossin MM-sarjassa MX2-luokkaa. Parhaimpana suorituksena hän ajoi kolmanneksi Latviassa. Toisaalta tämä vaatii uskallusta lähteä Amerikan mantereelle sekä jatkuvaa harjoittelua. Tätä painotti motocrossin viimeisin maailmanmestari Pekka Vehkonen TV2:n Motorsport-ohjelmassa. Supercrossia pidetään motocrossin amerikkalaisena muotona, eikä eurooppalaisia menestyjiä ole ollut kuin muutama.

Suomesta puheen ollen, lajin ainoa kilpailu järjestettiin marraskuussa Tampereella, rata rakennettiin rekoilla tuodusta sorasta, joka muovattiin hyppyreitä ja kallistettuja kaarteita sisältäväksi vauhtiareenaksi. Ratojen profiilit korostavat lajin luonnetta teknisenä ja vauhdikkaana.