Avainsana-arkisto: Olympialaiset

Pettynyt Venäjä

Viime viikon puhutuimpia urheilu-uutistia oli Kansainvälisen olympiakomitean 5.12 tekemä päätös sulkea Venäjän olympiakomitea tulevista Pyeoongchangin talviolympialaisista. Venäläisurheilijat saavat osallistua kilpailuihin todistamalla puhtautensa, mutta ilman maan tunnuksia. Joukkue marssii avajaisiin kantaen kylttiä, jossa lukeee ”Olympic Athletes from Russia” eli OAR. Itse tulen aina vannomaan puhtaan urheilun nimeen.

Jälleen kerran on kirjoitettu uusi luku urheilun ja politiikan kahlettuun suhteeseen. Vladimir Putin jopa syytti epäsuorasti Yhdysvaltoja dopingskandaalista. Tähän en sano yhtään mitään, sillä toivon aina reilua kilpailua ja politiikan sivuunheittämistä, sillä se pahimmillaan pilaa urheilun tuottaman riemun.
Viime viikon Urheilulehden pääkirjoituksessa Mikko Marttinen heitti ilmoille tutun idean eli maatunnusten kielto. Hänen mukaansa kansallistunne eli nationalismi ruokkii dopingin käyttöä. Pötypuhetta, urheilun tehtävä on tehdä maailman kansat onnellisiksi ja mikä sen upeampaa kuin nähdä maansa värit palkintopallilla.

Venäläisetkin ovat rauhaa rakastava kansa ja tämän tietävät myös ne, jotka eivät ole astuneet venäjän maaperälle. Urheilun avulla voidaan unohtaa riidat ja rakentaa yhteisöllisyyttä ja ennenkaikkea se tuo maailman yhteen.

Rio-tiivistelmä

Maailman urheiluväki kokoontui kahden viikon ajaksi viettämään upeaa juhlaa Rion kesäolympialaisten merkeissä. Urheilullisesti kisat olivat, niin kuin aina – loistavat.

Uimari Michael Phelps, pikajuoksija Usain Bolt ja telinevoimistelija Kohei Uchimura nousivat legendan asemaan, yleisölle vieraat lajit, kuten koskimelonta, maahockey, Bmx-pyöräliy sekä kenttäratsastus saivat kaipaamaaansa huomiota ja mykistävin suoritus oli Etelä-Afrikan Wayde Van Niekerkin juoksema hurja maailmanennätys 400 metrillä. Brasilia sai olympiakultaa jalkapallossa ja Maracana tärisi, Yhdysvallat voitti ylivoimaisesti sekä mesten, että naisten koripalloturnaukset. Itse peli oli upeaa katsottavaa. Huonona puolena voisi todeta yleisön epäkunnioittava käytös golf- ja tenniskatsomossa.

Suomi sai tuliaisiksi vain Mira Potkosen pronssin nyrkkeilystä, upea suoritus oli naisnyrkkeilyn supertähden Irlannin Katie Taylorin voittaminen. Kisojen valopilkut olivat muutama suomen ennätys sekä Benedek Olahin osallistuminen pöytätennikseen. Härmäläiset odottivat kahden viikon ajan miesten keihäänheittoa, josta ei tullutkaan sitä kaivattua mitalia. Pientä mitalimäärää ei kannata ihmetellä, sillä historiaa tutkimalla selviää kokonaismäärän putoaminen vuoden 1956 kisoista lähtien. Ainoa poikkeus on Los Angelesin kisat 1984, mutta siihen vaikutti itämaiden boikotit.

Menestys ei tule muutamassa vuodessa, vaan se vaatii sekä urheilijalta, että taustajoukoilta uhrauksia, lajien kehitys menee eteenpäin ja nykyään olympialaisiin on tiukat karsintajärjestelmät. Tälläkin hetkellä lupaavat urheilijat tekevät töitä kohti Tokion olympialaisia. Talvilajien huiput valmistautuvat kohti Pyeonchangin talviolympialaisia, joihin on nyt puolitoista vuotta aikaa.

Vuoden 2020 kesäolympiaisissa kilpaillaan ensimmäistä kertaa rullalautailussa ja seinäkiipeilyssä. Tällä tavalla halutaan houkutella nuorisoa urheilun pariin, mutta järkeenkäypä selitys on muutos. Olympialiike on historiansa aikana sopeutunut ympäröivän maailman muutoksiin, selkein on kolmekymmentä vuotta vallinnut kaupalllisuus. Näin todettiin Urheilulehden olympialiitteessä ja tästä olen samaa mieltä.

Doping – kilpaurheilun turmio?

Puolentoista viikon päästä alkaa kesäolympialaiset brasilian Rio de Janeirossa. Suurta urheilutapahtumaa varjostaa jälleen lukuisat dopingkäryt.

Eilen kansainvälinen olympiakomitea päätti antaa lajilitoille päätäntävallan venäläisten päästämisestä olympialaisiin, Illalla tuli luettua Egyptin keihäänheittäjätähden Ihab Abdelrahmanin dopingkärystä. Hän alkoi heti syyttämään maansa olympiakomiteaa salaliitosta.

Urheiluhistoria tuntee monia dopingtapauksia eli urheilusuorituksessa kiellettyjen aineiden käyttöä hyödyn saamiseksi. Suomen tunnetuimmat tapaukset ovat Martti Vainio vuoden 1984 olympialaisissa sekä Lahden dopingskandaali 2001. Tämä pistää pohtimaan mikä saa urheilijat huijaamaan?

Yhtä totuutta ei ole mutta teorioita sitäkin enemmän. Sortuuko urheilijat huijaamaan suorituspaineiden vuoksi, eivätkö he saavuta puhtain arvoin huipputuloksia vai ajaako tähän maine ja rahan suuri arvo? Itse olen puhtaan urheilun kannalla ja vaatisin nollatoleranssia tapauksiin eli ikuinen kilpailukielto heti ensimmäisestä dopingkärystä. Lajiliitot noudattavat KOK:n tarkkoja ohjeita kielletyistä aineista, mutta miksi sitten niitä käryjä sitten tulee? Voisiko taustalla olla maailmanlaajuiset pimeät markkinat, jossa salakuljetetaan urheilijoille pistoksia.

Entä urheilulääkärit, miten he voivat sortua virka-asemansa väärinkäyttöön antamalla urheilijoille kielletyyjä aineita?. Voitaisiinko koulutusvaiheessa ottaa nämä asiat huomioon ja valita vain rehtiä lääkäreitä urheilun pariin.

Ikävä kyllä vanhoja ennätyksiä, kuten naisten 100 metrin maailmanennätystulosta ei voi tilastoista pyyhkiä, koska 80-luvulla testausmenetelmät poikkesivat paljon nykytekniikasta. Puhdas urheilu kunniaan.