Avainsana-arkisto: vuoden urheilija

Urheilua joka puolelta

Sivuston yhteysongelmien vuoksi pääsen vasta nyt kirjoittamaan, joten aloitetaanpa.

13. tammikuuta ajettiin Formula E-sarjan toinen osakilpailu Marokon Marrakeshissa ja tuttuun tapaan kilpailun tarjosi tiukkaa vääntöä sijoituksista, ohituksia ja pyörähdyksiä Voittoon ajoi lopulta Mahindra-tallin autolla ruotsalainen Felix Rosenqvist. Toiseksi tuli Sebastien Buemi ja kolmanneksi ajoi Sam Bird. Pisteissä Rosenqvist johtaa neljän pisteen erolla brittikuljettajaan. Seuraava kilpailu ajetaan helmikuun alussa Chilen pääkaupungissa Santiagossa.

Ratti- ja mahakelkkailun maailmancup saatiin päätökseen sopivasti ennen olympaialaisia Saksan Königsseessä. Neljän miehen kelkoissa voittajiksi laskivat Nico Walther ennen Latvian Oskars Melbärdisiä ja Benjamin Maieria. Mahakelkoissa sekä miesten että naisten voitto meni isäntämaan laskijalle. Naisissa nopein oli Jaqueline Lölling ja miehissä Axel Jungk. Luultavasti Pyenongchangin olympiaradalla mitalit ratkaistaan Saksan, Etelä-Korean ja Kanadalaisten kesken.

Vuoden urheilijan valinta ei yllättänyt, oikeastaan se oli selvä jo viime keväästä saakka. Iivo Niskaselle lämpimät onnittelut. Koripallolupaus Lauri Markkanen sai palkinnot vuoden läpimurrosta ja vuoden nuori urheilija-palkinnot viime viikolla järjestetyssä urheilugaalassa. Mikäli suomalainen saa kultaa talviolympialaisista, niin hänet palkitaan tämän vuoden urheilijana ensi tammikuussa. Urheilutoimittajien liitto nimittäin suosii olympiavoittajia, mäkihyppääjiä, hiihtoa ja keihäänheittoa. Tätä on kritisoinut muun muassa Kaj Kunnas.

Lopetan tämänkertaiseni postaukseni omaan musavalintaani.

Kelkkailua ja kiekkopäätöksiä

Suomen urheilugaalan odotetuin palkinto, Vuoden Urheilija-palkinto meni oikeaan osoitteeseen eli olympiavoittajille Ivo Niskaselle ja Sami Jauhojärvelle. Palkinnon historiaa tutkimalla voi päätellä, että palkinto menee lähes aina arvokisoissa menestyneille.

Jääkiekon World Cup palaa vuonna 2016, tämä NHL:n ja sen pelaajayhdistyksen järjestämä maajoukkueturnaus on pelattu viimeksi 2004, jolloin Suomi hävisi finaalissa Kanadalle. Turnaus pelataan tutuun tapaan kahdeksan joukkueen voimin Torontossa, mutta maajoukkueita on mukana kuusi. Näiden lisäksi otetaan mukaan kaksi tähdistöjoukkuetta, mikä ei minunkaan mielestä kuulosta hyvältä idealta. Jatkoajan päätoimittajakin on kanssani samaa mieltä.

Kelkkailun maailmancup-kiertue on menossa Königsseen ja legendaarisen St. Moritzin kautta kohti Ranskan La Plagnea, jossa laskettiin vuoden 1992 olympialaisten kelkkakisat. Perinteisten mahtimaiden Saksan, Kanadan, Sveitsin ja USA:n lisäksi Latvia on viime vuosina noussut huippumaiden joukkoon. Edellisesssä tekstissä mainittujen Dukursin veljesten lisäksi Oskars Melbärdis on huippukunoossa. Hän otti viikonloppuna voitot sekä kaksi-, että nelimiehisten kelkkojen kisassa.

Viikon puhutuin uutinen tulee vapaaottelukehästä. Turkulainen Makwan Amirkhani tyrmäsi UFC-debyytissään vastustajansa kahdeksassa sekunissa. Kovalla harjoittelulla ja mielensä hallitsemisella Suomi voi kohta juhlia UFC-mestaruutta.

Ensi kerralla lisää jääkiekkoa…

Palkintoviikko

Tällä viikolla on urheilussa palkittu viime vuoden parhaita, Maanantaina Christiano Ronaldo valittiin Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan vuoden pelaajaksi ja hän sai palkinnoksi Kultaisen pallon.

Alunperin Kultaista palloa jaettiin vain eurooppalaisille pelaajille ranskalaisen France Football-lehden toimesta alkaen vuodesta 1956, jolloin palkinnon sai englantilainen Sir Stanley Matthews. Euroopan ulkopuolelta tulevat pelaajat pääsivät mukaan äänestykseen vuonna 1995 ja vuodesta 2010 alkaen Fifa on jakanut kultaista palloa, kun se yhdistettiin Fifan vuoden pelaaja-palkinnon kanssa.

Ottaen huomioon arvokisattoman vuoden, niin itse koen Ronaldon ansaitsevan palkinnon. Hän hallitsee Real Madridin peliä keskikentällä ja hyökkäyspäässä. Ikävä kyllä Suomessa ei näytetä Espanjan liigaa, joten on vaikea muodostaa tarkkaa mielipidettä.
Samassa gaalassa palkittiin vuoden maalina Zlatan Ibrahimovicin uskomaton saksipotkuosuma Englantia vastaan. Vuoden maali.

Tiistaina juhlittiin suomalaista urheilua urheilugaalan merkeissä. Vuoden urheilijana palkittiin keihään hopeamitalisti Moskovasta Tero Pitkämäki. Palkinnosta äänestävillä urheilutoimittajilla tuntuu olevan krooninen rutiini antaa palkinto vanhan kansan perinnelajin edustajalle, vaikka lumilautailun maailmanmestari Roope Tonteri olisi mielestäni ansainnut palkinnon. Toisaalta lumilautailu on noussut suosioon minun elinaikanani ja urheilutoimittajista suurin osa on syntynyt 50-60 luvulla. He ovat siis todistaneet Tapio Korjuksen ja Seppo Rädyn kultamitaliheittoja. Kokonaiduutena 2013 oli urheiluvuotena pettymys suomalaisille, kun urheilijat epäonnistuivat isojen paineiden alla. Toivon mukaan talviolympialaiset Sotsissa tuovat sinivalkoista menestystä, mikä näkyy ensi vuoden urheilugaalassa.

Vuoden joukkueena palkittiin koripallomaajoukkueemme eli ”Susijengi” ja Henrik Dettman vuoden valmentajana, lisäksi maajoukkueen fanit saivat palkinnon vuoden urheilukulttuuriteosta. Täytyypä mennä heittelemään koreja lumien sulattua.

Erikoispalkinnon saivat suomalaisen urheiluselostuksen pioneerit Raimo Häyrinen, Pentti Salmi, Juha Jokinen, Paavo Noponen, Anssi Kukkonen ja Seppo Kangas. Vanhempani varttuivat näiden herrojen selostuksia kuunnellessa.

Urheilunörtti kiittää ja kuittaa.